Sairastavuus ei vähene rahoituspäätöksillä

Warkauden Lehti 29.9.2026

Pohjois-Savon hyvinvointialueella on jouduttu viime vuosina tekemään paljon vaikeita, mutta välttämättömiä päätöksiä. Palveluverkkoa on tarkasteltu kriittisesti, toimintaa tehostettu, henkilöstöä vähennetty ja asiakasmaksujakin korotettu. Talouden tasapainottamista ei voi väistää, eikä julkisen talouden vaikeaa tilannetta voi ratkaista myöskään vain vaatimalla valtiolta lisää rahaa.

Nykyinen rahoitusmalli on Pohjois-Savolle huono. Rahoitusmalli kohtelee eri puolilla Suomea asuvia ihmisiä tavalla, joka johtaa kohtuuttomiin alueellisiin eroihin. Tähän pitää saada muutos.

Hyvinvointialueemme valtionrahoituksen arvioidaan olevan vuonna 2027 noin 1,33 miljardia euroa – käytännössä saman verran kuin vuonna 2026. Rahoitus ei siis kasva lainkaan.

Samaan aikaan ihmiset eivät lakkaa ikääntymästä tai sairastamasta. Palvelujen tarve ei katoa sillä, ettei rahoitus kasva. THL vuoden 2026 tarkastelussa Pohjois-Savon terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon tarvekertoimet ovat kaikki maan keskiarvon yläpuolella.

Rahoitusmallia on uskallettava tarkastella kriittisesti.

Alueelliset erot näkyvät jo nyt tavalla, jota ihmisten on vaikea ymmärtää. Helsingissä terveysaseman lääkärin, hoitajan tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotto on asiakkaalle maksuton. Pohjois-Savossa maksuttomuudesta ei tämän hetken rahoitusmallilla voi edes unelmoida.

On oikeutettua kysyä: miten saman Suomen sisällä toisella alueella voidaan tarjota maksuttomia peruspalveluja samalla, kun toisella alueella supistetaan palveluja ja nostetaan asiakasmaksuja?

Helsinki tekee omat päätöksensä oman taloutensa ja olosuhteidensa pohjalta, eikä ongelma ole Helsingin maksuttomissa terveysasemissa. Ongelma on siinä, jos valtakunnallinen järjestelmä ei anna kaikille alueille tosiasiallisia mahdollisuuksia järjestää yhdenvertaisia palveluja.

Pohjois-Savossa meidän pitää ennakkoluulottomasti jatkaa oman toimintamme uudistamista. Veronmaksajien euroja on käytettävä tehokkaasti. Hallintoa, toimintatapoja, palvelurakennetta ja teknologian hyödyntämistä pitää uskaltaa uudistaa. Jokaisen lisäeuron vaatiminen ilman oman toiminnan tarkastelua ei ole kestävää talouspolitiikkaa.

Mutta tehokkuudellakin on rajansa. Emme voi loputtomasti sopeuttaa kasvavaa palvelutarvetta paikallaan pysyvään rahoitukseen.

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu jo nyt mm. palvelutarvetta kuvaaviin sairastavuus- ja sosioekonomisiin tekijöihin. Mallia on kuitenkin kehitettävä niin, että se tunnistaa nykyistä paremmin ikääntymisen, sairastavuuden, pitkien etäisyyksien ja alueellisen palvelurakenteen todelliset kustannukset.

Tässä Pohjois-Savolla ja koko Itä-Suomella pitää olla yksi yhteinen viesti.

Meidän ei kannata käyttää energiaamme keskinäiseen kilpailuun siitä, mikä kunta tai mikä osa maakuntaa onnistuu säilyttämään minkäkin palvelun. Tarvitsemme vahvaa yhteistä edunvalvontaa yli puoluerajojen jotta viestimme menee perille.

Kyse ei ole erityiskohtelun vaatimisesta Itä-Suomelle. Kyse on siitä, että suomalaisen pitää voida luottaa saavansa tarvitsemansa sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut myös silloin, kun hänen postinumeronsa ei ole pääkaupunkiseudulla.

Valtiontalouden realiteetit ovat tiukat. Juuri siksi käytettävissä olevat rahat on jaettava mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja todelliseen palvelutarpeeseen perustuen.

Pohjois-Savon pitää hoitaa oma osuutensa vastuullisesti. Mutta samalla meidän on yhdessä pidettävä huoli siitä, että valtakunnallinen rahoitusmalli antaa meille aidot mahdollisuudet onnistua.

Kati Hynninen

Pohjois-Savon aluevaltuuston varapuheenjohtaja,

eduskuntavaaliehdokas (Kok)